Mikä makeanhimo!

Minä olen aina ollut aikamoinen herkkupylly, jonka erikoispaheena on aina ollut irtokarkit. Nyt kun olen noudattanut pari kuukautta oman ja pikkuherran vatsan takia gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota (kirjoitan tästä joskus tarkemmin lisää) olen oppinut hienosti myös löytämään minulle sopivat karkit ja SUKLAAT! Illat etenkin ovat pahimpia, silloin askeleet vie pakosti kohti ihan mitä vaan asiaa missä on SOKERIA! Ihan kauheeta! Olen aloittanut varmaan jo sata kertaa karkki- ja herkkulakon pystymättä niissä paria päivää pitempään.. Voi blaah, sanon minä!! Ja normaalisti siis normaalitilanteessa olen todella hyvä näissä kaiken maailman lakoissa, mutta nyt en vaan pysty. Noh, yritän olla ottamatta turhaa stressiä asiasta, mutta ärsyttää kyllä. Ostin pari päivää sitten lakritsiteetä, jonka makeuden pitäisi täyttää makeanhimoa. Katsotaan pystyykö tuo tee täyttämään hurjat himoni :D

Sokerin ylisyönnistä huolimatta, juoksu kulki tänään tosi kevyesti ihanassa vesisateessa! Oli oikeasti nautinto juosta. Huomenna pääsen vihdoin pumppiin, joten tiukkaa lihaskuntoa tiedossa huomenna. 

Ei niin sokerin täyteistä alkuviikkoa kaikille! 

Ps. Karkkilakko vol. Joku 127 päivä 1 takana :D

Juoksun huumaa ja Cheek!

Tämä viikko on mennyt enemmän ja vähemmän jumpan merkeissä. Olen koukuttanut itseni kahvakuulailuun ja sen lisäksi käynyt pariin otteeseen sotkeutumassa omiin jalkoihini askellustunneilla. Hiki on lentänyt ja fiilis on ollut mahtava. Kahvakuulailu on auttanut kadonneiden lihasten etsinnässä ja ollut huipputreeniä, ainakin omasta kokemuksesta katsottuna, näin raskauden jälkeen :)

Viikonlopun starttasin juoksulenkillä, jossa tarkoituksena oli yltää mahdollisimman lähellä 10 kilometrin juoksua. No, kauas ei jääty: 9,5km juoksua ja yllättävän helppoa oli, etenkin yksin juostuna ja tiukkojen jumppien jälkeen. Juoksuvauhtia siivitti tänään kuulokkeissa Cheek, jota menen myös illalla katsomaan ystävieni kanssa stadikalle. JEE! Mammahormonit meinas muuten taas lenkin alussa yllättää, kun kuulokkeista alkoi kuulua Cheekin "tulin voittamaan, en anna mikään seiso tiellä" - noloa myöntää, että hetkeksi herkistyin ja samaistun biisin. Onneksi kyseisen biisin musiikkivideo tuli seuraavassa hetkessä mieleeni ja herkistyminen poistui sillä sekunnilla :)

Huippua viikonloppua kaikille!

Kun aivot ja kroppa puhuu eri kieltä

Olen käynyt nyt parin viikon ajan enemmän ja vähemmän jumppailemassa. Lihakset ovat kadonneet, mutta kunto ja jaksaminen tunneilla ovat olleet yllättävän hyvää. Ainoan merkittävän eron liikkumiseen ennen ja jälkeen raskautta olen huomannut siinä, miten aivot ja kroppa juttelevat keskenään. Ja näin raskauden jälkeen minun kohdalla sitä juttelua ei tapahdu oikeastaan lainkaan. Koordinaatio on aivan sekaisin, jalat menee sinne ja kädet tonne. Askellustunnit ovat ihan tuskaa, etenkin kun ennen olen nauttinut niistä suurimmissa määrin :) Mutta olen päättänyt olla masentumatta. Kyllä se puheyhteys palautuu vähitellen ja ajan kanssa. Pääasia on päästä liikkumaan!

Tänään olin aivan huikealla tunnilla, jossa hiki lensi ja minä poikkoilin sinne tänne, mutta kivaa oli! Ja ohjaaja oli superammattilainen!! Katsotaan mitä mun kroppa huomenna sanoo, veikkaan et pari uutta lihasta on taas kipeenä :)

Aurinkoa sateeseen! Nautitaan alkavasta syksystä :) Alla fiiliskuvaa mun arjesta hikisenä treenin jälkeen!

Hieno urheiluviikonloppu!

Hehkutetaan nyt vielä täälläkin! Antti Ruuskanen EM-kultaa, HUIKEEETA! Hieno mies ja hieno urheilija! Toinen tämän viikonlopun hieno mies ja hieno urheilija oli isini, joka juoksi upeasti eilen HCM:n! Isi on ollut pienestä pitäen miun lenkkikaveri ja kirittäjä ja oli upeaa olla mukana pitkästä aikaa seuraamassa hänen juoksuaan! Kaiken lisäksi Pikkuherra oli aivan intona mukana maratonreitillä ja K sai lisämotivaatiota omaan maratontreeniinsä. Ja minä myös! Kylläkin puolikkaaseen :)

Tästä on siis huippua lähteä kohti ensi viikkoa ja ensi viikon treeniseikkailuja! Ohjelmassa on ainakin juoksua, kahvakuulailua ja toivottavasti hotjoogaa!

Alla uusimmat juoksumenopelini :) Yllärinä pinkit! 

Kannustamisen taito

Tämä viikko oli meidän perheessä erityinen ja jännittävä. Pikkuherran isoveli aloitti koulun ja se sai meidät kaikki pienen jännityksen valtaan:"meneekö kaikki hyvin?", "lähteekö koulu sujumaan?" ja "löytyykö uusia kavereita?". Koko viikko oli pientä kannustusta, eteenpäin potkimista ja positiivisen ilmapiiriin luomista koulunkäynnin ympärille. 

Samanlaista kannustamista meistä kaikki tai ainakin minä tarvitsen liikkumiseen aina välillä. Vaikka sisäisesti olen yksilöurheilija henkeen ja vereen, niin rakastan myös ryhmäliikuntaa, koska niillä tunneilla saan sitä välillä kaipaamaani kannustusta ja eteenpäin potkimista. Ainakin toivon niin. Välillä törmää valitettavasti ohjaajiin, jotka aloittavat tunnin huutamalla naama punaisena et:"sattuuhan?" tai "olethan hapoilla?". Voi kannustaa joitakin, muttei minua. Jotenkin koen, että negatiivisuuden kautta kannustaminen ei ainakaan itselle uppoa sitten yhtään. Eikä se, kun ohjaaja kertoo oman sairaskertomuksensa ja listan syistä, miksei itse jaksa tai pysty juuri nyt. Olen ehkä turhankin yksinkertainen, koska itselle parhaimpina kannusteina toimii yksinkertaiset ja lyhyet kannustukset ja hyvin suunnitelma tunti sopivine biiseineen :) Tyyliin "jaksaa, jaksaa" riittää mulle. Millainen kannustus sopii sulle?

Isoveljen eka kouluviikko saatiin hyvällä mielellä päätökseen, uusia kavereita löytyi ja innostus koulua kohtaan saatiin syntymään. Huomenna kannustaminen jatkuu, kun uki tulee juoksemaan HCM:n ja lapset pääsevät ekaa kertaa stadikalle. Peukut pystyyn siis ukille huomiseen koitokseen! Ehkä ensi vuonna HCM:llä starttaa myös meidän isi.

Alla pikkuherra kannustaa ja seuraa silmä tarkkana yleisurheilun EM-kisoja :)

Ja ai niin, olen minä tällä viikolla treenaillukkin! Alkuviikolla siis juoksin, keskiviikkona spinnailin ja eilen kävin muokkauksessa, jossa löysin taas kauan kadoksissa olleet keskivartalolihakseni :) ja tämä säätöpäivä meni treenauksen puolelta vapaapäiväksi, vaikka koko ajan tuli juostua paikasta toiseen tukka putkella! 

Kannustetaan toisiamme! 

ABCD...

Tänä aamuna meidän pikkuherran isoveljestä tuli koululainen. Niin paljon jännitystä ja innokkuutta! Kieltämättä tuli pyyhittyä vähän silmäkulmia <3 ja kun koulupäivän jälkeen tulimme kotiin ja teimme ekat kotiläksyt, huomasin itsekin olevani innoissani tästä uudesta alusta :)

Koulun alku, päiväkotiin palaaminen ja K:n töiden jatkuminen tarkoittaa arjen alkamista. Erona edellisiin vuosiin on se, että minä olen pikkuherran kanssa kotosalla. Arjen alkaminen tarkoittaa kuitenkin aikatauluttamista ja arjen pyörittömistä harrastuksineen ja läksyineen. Sovittiin tänään K:n kanssa, että varaamme kalenterista omat liikkumisaikamme ja näin varmistamme myös omat liikkumisemme ja aikamme. Meidän suhteen oma aika alkaa aina yhdeksän jälkeen kun talo on hiljaa ja kestää niin kauan kuin jaksamme olla hereillä :) 

Tänään juoksin tutun kuuden kilsan lenkin ja huomisen kohdalla minun kalenterissa lukee spinning! Eli aerobisella jatketaan :)

Tsemppiä kaikille arjen aloittamiseen!

Etelänleirillä lännessä ja juoksulenkki sateessa

Maailmassa on monta paikkaa missä sielu lepää ja yksi niistä on kummipoikani isovanhempien kesähuvila. Meri, valkoinen hiekka ja uskomattoman kaunis ja sielukas vanha pitsihuvila kutsuvat luokseen aina kerran kesässä ja niin myös tänäkin! Syötiin, ulkoiltiin ja tietenkin myös lenkkeiltiin :) Reilu puolituntia laadukkaassa seurassa juoksua ja askel oli kevyt, vaikka viikon muut treenit vähän painoivatkin!

Viikonlopun pidin tarkoituksella treenivapaana ja tänään korkkasin viikon kuuden kilsan juoksulla vesisateessa. Pitkän hellekauden jälkeen juoksulenkki vesisateessa tuntui mahtavalta, happea riitti ja oli niin raikasta! Kuumuudesta ei saa koskaan valittaa, mutta kyllä sitä riitti ihan tarpeeksi ja nyt on ihana suunnata kohti raikasta syksyä :) 

Huomenna alkaa pikkuherran isoveljellä koulu ja minua jännittää hirmuisesti! Katotaan ehdinkö treenaamaan huomenna lainkaan, mutta tällä viikolla on tarkoituksena juosta vielä kaksi lenkkiä ja ehtiä jumppailemaan AINAKIN kahdesti! Pumppiin olisi HUIKEETA päästä, mutta katsotaan miten meidän lapsiperhe arki antaa periksi :)

Alla fiiliskuvat etelänleiriltä lännestä!

Liikunnan ihanuus ja kamaluus!

Tämän aamun "ylösnousemus" ei ollut niin paha kuin oletin. Ehkä minulla on sittenkin jotain lihaksia jäljellä, vaikka ne kovasti ovatkin piilossa. Siispä suuntasin hyvällä mielellä ja intoa täynnä kohti BodyCombat-tuntia. Tunti oli sitä mitä odotinkin, hiki valui, meininki oli kova ja sain taistella pahinta vastustajaani ITSEÄNI vastaan. Tunnin lopussa koin (kiitos myös mammahormoonien) hetkellisen herkistymisen, valutin ehkä jopa muutamam kyyneleen (tai sitten se oli vain hikeä), kun tajusin taas, miten ihanaa liikunta ja liikkuminen on. Kaikessa kauheudessaan ja kamaluudessaan, se tunne kun pääset ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen, on niin mahtavaa. Tuo mahtavuus pitää vain aina muistaa, kun ei huvita, ei jaksa tai kehtaa lähteä liikkumaan.

Ensi viikolla alkaa taas meidän perheen arki ja minä suunnittelen rutiineja rakastava itselleni treeniohjelmaa ja jotain lihaskuntohaastetta.

Huomenna suuntaamme Poriin kummipoikani perheen luokse, joten seuraavat päivitykset saattavat tulla vasta alkuviikosta.

Mukavaa loppuviikkoa ja muista ja muistutetaan toisiamme liikunnan mahtavuudesta, silloinkin kun ei jaksa, huvita tai kehtaa!

Alla päivän BodyCombat-look :)

Vaunukävelyä ja kahvakuulailua!

Vaikka kesä vielä jatkuu, on meidän perheessä askeleet kohti arkea alkaneet. K palailee tällä viikolla vähitellen töihin ja ihanat kesäpäivät koko perheen kanssa alkavat olla takana päin tämän kesän osalta. Huoh! Todellinen arkeen paluu koittaa ensi viikolla, kun isommat lapsoset palaavat toinen päiväkotiin ja toinen aloittaa koulun - jännää! Tänään harjoittelimme pikkuherran kanssa arkeen paluuta eli kun K lähti aamupalaveriin, me lähdettiin vaunukävelee. Pikkuherralla on ollut viime aikoina vähän vaunukiukuttelua, joten nyt mennään hetki vähän iisimmin (eli kävellen) ja lyhyemmin, niin jospa se kiukuttelu laantuisi. Vajaa tunnin aamuvaunuilu sujui hienosti ja pikkuherra jopa nukahti vaunuihin ja sitä ei ole tapahtutunut aikoihin. Jes! vEhkä iisimpi meininki ja kopan vaihto auttoivat.

Puolilta päivin olimme sopineet K:n kanssa, että hän ottaa pikkuherran tunniksi, jotta minä pääsen kahvakuulatunnille. Ensimmäinen todellinen lihaskuntotreeni synnytyksen jälkeen tuntui aivan kamalalle ja huomenna varmasti vielä kamalammalle, mutta hengissä selvittiin ja periksi ei annettu. Oli kyllä mahtavaa tuntea taas lihasten olemassa olo! Ja jospa ne lihakset tulisivat taas esille, kun niitä vähän houkuttelee (eli treeniä, treeniä!)

Huomenna suunnitelmissa on bodycompat, joka on yksi lempilajeistani. Vaikka huomisen aamun ylösnouseminen vähän jännittääkin (tai pääsenkö edes ylös!!), niin isolla innolla odotan huomista tuntia :) Loppuviikolla lähdemme käymään Porissa rakkaan serkkuni perheen luona, joten tiedossa on ainakin yksi juoksulenkki huippu laadukkaassa seurassa!

Aurinkoa ja hymyjä!
Alla fiiliksiä aamun vaunuilulta :)

Hierontaa ja laatuaikaa!

Tänään vietin ansaittua treenivapaapäivää. Koko kroppa oli eilisen jälkeen aivan jumissa ja poikki, joten vapaapäivä tuli oikeaan paikkaan. Tälle päivälle oli varattu myös yläkropan hieronta, joka sekin tuli oikeaan paikkaan! Pikkuherran kantelu ja syöttäminen kun ovat saaneet niska-hartialinjani täysin jumiin. Ah, sitä onnenhetkeä kun tunsin, miten veri taas alkoi kiertää :) suosittelen kyllä kaikille hierontaa ja yleensäkin kehonhuoltoa! Miten sinä huollat itseäsi?

Tänään vietettiin myös K:n virallista viimeistä kesälomapäivää ja sen kunniaksi söimme koko perheen voimin lounasta merenrannassa ja nyt illasta herkuttelimme soijavaahdolla ja persikkasoseella. Olen muuten ihan koukussa soijavaahtoon! Mutta siitä ja maidottomuudesta muutenkin lisää myöhemmin :)

Aurinkoja kaikille!

Supertreenipäivä!

Eilinen käynti yleisurheilukentällä teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että uudelleenhan sinne oli tänään päästävä. Jalat painoivat eilisen jäljiltä ehkä tonnin, mutta kentälle lähdettiin ja kun dieseljuna lämpeni oli treenaaminen taas mahtavaa. Tänään treeni tehtiin kuntopiirityyliin (kuten eilen vähän suunnittelin) eli 20 kierrosta juoksua ja 20 lihaskuntoliikettä, niin että toinen meistä on aina pikkuherran luona tekee lihaskuntoliikkeitä ja toinen juoksee rataa ympäri. Treeni kuulosti kunnianhimoiselta (etenkin kun Pikkuherra oli mukana :D) ja sitä se olikin. Viisi viimeistä kierrosta juoksua ja lihaskuntoa otti jo melko koville, mutta loppuun asti vedettiin. Viimeinen "lihaskuntoliike" oli kummallakin pikkuherran syöttö, koska hän heräsi vasta tällöin ekan kerran! Huikee treeni ja mahtava fiilis! Ensi kerralla meinaan suunnitella vähän tarkemmin mitä liikkeitä aina teen, sillä nyt huomasin tekeväni aika moneen kertaan samat liikkeet :) Onks sulla mulle antaa hyviä, koko kehon lihaskuntoliike ideoita?

Eikä treenipäivä loppunut tähän! Kuten tuossa loppuviikolla kirjoittelin, niin tänään oli se päivä kun latasin taas jumppakorttini täyteen iskuun. Iltatreeninä oli siis mahtava Riinan spinning. Oli kyl hienoa polkea pyörää pitkästä aikaa niin, että a. Ei ollut koko ajan vessahätä, b. Jonkun jalka ei painanut mun kylkeä ja c. Pystyin hengittää normaalisti :) 

Nyt on siis tämä treeniviikko korkattu ja huomenna on heti viikon palautuspäivä ja pääsen HIERONTAAN! Lisää treeni kuulumisia siis keskiviikkona :) 

Nautiskellaan pitkästä kuumasta kesästä! 

Yleisurheilukentällä!

Jee, jee! Tämä sunnuntai alkoi mahtavasti, kun suuntasimme koko perheen voimia yleisurheilukentälle. A nukkui koko treenin ajan ja minä sain rauhassa juoksennella, hyppiä, pomppia ja tehdä lihaskuntoa. Tein myös ekaa kertaa kevyesti vatsalihaksia omalla painolla ja aloitin päättäväisesti aitahyppelyn, jossa olen umpisurkea!

Huomenna suunnittelimme tulevamme uudelleen ja juoksevamme radan 20 kertaa ympäri vuoronperään (kierros kerrallaan!) ja aina kun toinen juoksee, niin toinen on A:n kanssa ja tekee lihaskuntoa. Katotaan missä kunnossa tämän mamman lihakset on tämän päivän treenin jälkeen ja miten minun käy huomisessa treenissä :) Spinning oli myös suunnitelmissa huomisillalle.. :D

Ah, urheilu ja etenkin YLEISURHEILU on niin siistiä!

Kotona taas!

Viikon kolmas lenkki taittuikin taas tutuissa kotimaisemissa. Pikkuherran vaunu viihtyminen on ollut viime aikoina vähissä, joten oman ja hänen kärsivällisyyden vuoksi kävin juoksemassa itekseni vajaan seitsämän kilometrin lenkin musiikkia kuunnellen. Lähtö lenkille oli taas siihen malliin rivakka ja suunnittelematon, että pistoshan sitä taas lenkillä tuli ja vaivas koko lenkin ajan :( minulle pistos tulee suhteellisen helposti nykyään ja on inhottava vaiva, vinkkejä miten välttää sitä?

Tänään valitsin juoksuasuksi trikoot ja takin (kyllä, tuntui tuuliselta ja viileältä kun lähdin..!!), joista jälkimmäinen oli liikaa hieman liikaa ainakin loppulenkistä, mutta koska tyylikkyys on kaiken a ja o, niin ainakin takki ja kengät sointuivat yhteen :)) 

Huomiselle ei ole suurempia suunnitelmia, joten voi olla, että tämä perhe löytää itsensä jostain urheilukentältä juoksemasta :) eli katsotaan mitä ja miten huomenna urheillaan!

Mukavaa lauantai-iltaa <3