Juoksemisen ilo ja kauheus

Keskiviikkona koitti se ilon hetki, kun vajaa kuusiviikkoa synnytyksestä sain luvan alkaa liikkumaan. Alkuun liikuntamuotona olisivat rauhallinen juoksu ja vähitellen saisin lisätä muita lajeja kuten joogaa. Pumppi ja muut "repivät" lajit tulisivat kuvaan noin kuukauden päästä. Ja juoksemaanhan oli päästävä heti!

Juoksin tai no ookoo, hölkkäsin aivan raskauden viime päiville asti ja synnytyksen jälkeen aloitin heti vaunulenkkeilyn. Vauvaamme syntyi hätäsektiolla, joten vaikka pohjakunto oli kohtuu hyvä, niin kroppaani palautumiselle, etenkin vatsalihaksille, olen päättänyt antaa rauhassa aikaa. Kyllä niitä vatsoja ehtii taas vääntää :)

Nyt neljä juoksuvaunulenkkiä tehneenä juoksun ilo ja kauheus on taas muistunut. Vauvakin viihtyy myös hereillä juoksuvaunussa ja on mitä parasta seuraa. Ei se kevyttä oo, mut kyl se juoksun keveyskin sieltä taas tulee! 

Ja ai niin, ensi vuodelle pitäisi luoda jotain juoksutavoitteita.. Lähtisitkö mun kaa HCR:lle juoksee YKKÖSLÄHTÖRYHMÄÄN eli lappurintaan ja kunnon tavoitteilla?! :)

Kuva aamun juoksuvaunulenkiltä - 6,5km juoksuu vaunujen kaa + 1km kävelyä loppuun :)