Kun Pikkuherra syntyi antoi siskoni, kahden kaksospojan äiti, minulle suuren neuvon: meikkaa joka päivä, edes vähän. Minä, jonka meikkirutiineihin on kuulunut aina oikeastaan vain meikkivoide ja ripsari, olin et miks? Nythän olisi hyvä aika antaa ihon hengittää ja olla vähän luvan kanssa "luonnollinen".
Olimme pikkuherran kanssa eilen liikkeellä keskustassa ja yhdessä mammalassa (niiksi minä kutsun lastenhoitohuoneita) jäin kuuntelemaan suurin piirtein ikäisteni naisten keskustelua omasta itsestään. Toinen kertoi ettei ollut käynyt kampaajalla sen jälkeen kun hänen esikoinen syntyi neljä vuotta sitten ja samaan hengen vetoon päivitteli ettei ollut ostanut vaatteita itselleen varmaan lasten syntymien jälkeen kertaakaan. Toinen naisista komppasi mukana ja sanoi haaveilevansa pääsevänsä hierontaan tai kosmetologille. Kummatkin päivittelivät sitä, että olivat unohtaneet täysin itsensä. Jotenkin minua kylmäsi. Minua, joka olin ekaa kertaa kynsihuollossa kun Pikkuherra oli kaksi viikkoa (itkin mennen tullen..!), minua, joka olin kampaajalla kun herra oli alle kaksi kuukautta ja minua, joka pyrkii treenaamaan monta kertaa viikossa itsekseen ja itselleen. Minusta, äityiden myötä en ole kadottanut itseäni, vaan löytänyt kokonaisen itseni. Koen, että edes vähän panostamalla itseeni, jaksan paremmin ja olen täynnä energiaa lasten kanssa.
En tiedä miksi, mutta siitä päivästä lähtien kun siskoni vinkkasi minua meikkaamaan päivittäin, olen meikannut joka aamu, riippuen siitä ollaanko oltu vain kotona vai menossa. Ja nyt reilun viiden kuukauden ikäisen pojan äitinä tiedän miksi: näin pidän päivittäin edes vähän huolta itsestäni. Kannattaa kokeilla oletpa sitten äiti tai et! Tuo pieni kikka on tuonut ainakin minulle yllättävän paljon iloa ja energiaa :)