Olen ollut aivan kohta viisi kuukautta mammalomalla. Siis VIISI kuukautta. Mihin tämä aika lentää? Ensimmäiset kuusi viikkoa odoteltiin enemmän ja vähemmän kärsivällisesti pikkuherran syntymää ja sen jälkeen meidän perheessä on ollut yksi rakkaus enemmän <3.
Pystyin liikkumaan raskausaikana aivan viime metreille asti, siis kirjaimellisesti. Saman päivän aamuna, kun Pikkuherra synty illalla, kävin vielä tunnin kävelylenkillä. Liikunta oli niin raskausaikana, kuin nyt vauva arjessakin, minulle jonkin sortin henkireikä, oma aika ja ajatusten organisoija.
Raskauden jälkeen kehoni etsi aika pitkään taas sitä omaa itseään. Tai etsii oikeastaan vieläkin. Vauvakilot jäivät melkein kaikki jo sairaalaan, mutta lihakset ja oman kehon koordinaatio ovat vielä vähän eksyksissä. Etenkin keskivartalonlihaksille olen antanut rauhan palautua omaan tahtiinsa. Olen myös alkanut ajattelemaan enemmän treenatessani. Myönnän olevani jonkin sortin suorittaja liikkuessani, mutta nyt olen pyrkinyt tekemään treenejä, lihaskuntoa ja juoksulenkkiä enemmän sen kautta, että teen rauhassa ja oikein kuin täysillä ja vähemmän oikein.
Elämä perheen kanssa on välillä aikamoista lentoa, mutta se lento on kaiken sen säätämisen ja minuutti aikataulun arvoista. Ja liikunta auttaa minua ja meidän perhettä jaksamaan arjen lennossa. Kannattaa kokeilla :)!
Ps. Lennosta puheenollen, Pikkuherra lensi tänään ensimmäisen kerran matkan mummolaan <3
